Sain lopultakin kirjauduttua taas Nellin blogiin.
Neiti nukkuu sikeästi, kuten aina iltayhdeksän jälkeen. (Muuten vauhtia riittää.) Paljon on ehtinyt viime toukokuun jälkeen tapahtua. On muutettu Jyväskylään opiskelemaan, ei kylläkään uutta alaa. Hoitoalalle en päässyt, joten luen kasvatustiedettä johtamispainotuksella englanniksi. En ole yhtään vakuuttunut, että tämä työllistää sen paremmin. Mutta sitä työtä tai 'oikeaa' alaa etsiessä, koetan saada jotain irti. Ikä alkaa painaa..
Kesän vietimme juhlallisesti Muuramen Riihiniemessä mummon ja papan riesana. Koettiin heinäkuussa eka juoksu ja opeteltiin uimaan. Ympäristö on varsinainen koirien paratiisi. Elokuussa yhdistimme voimavarat ja ostimme
meille tytöille pienen asunnon puukerrostalosta Jyväskylän Mustalammelta. Sattui niin hyvä tuuri,
että vieressä on ihan koirille tehty koirapolku, siellä miltei joka päivä vapaana kirmaa Nelli.
Uusia kavereita ovat noutaja Nelli ja lajitoveri Piitu, molemmat myös 1.v. Minun harrastukseni ovat koiraneidin puuhien ja ankaran opiskelutahdin vuoksi jääneet, olen päätoiminen lenkittäjä.
Edes hiihtämään en ole ehtinyt kertaakaan. Nellin koulutus jatkuu, kevään olemme käyneet koirakoulun jatkokurssia. Loppukokeen luultavasti reputamme, mutta olemme kyllä oppineetkin. Ei tulisi minusta koirien kouluttajaa, siinä olen yhtä surkea kuin ennenkin.
Nelli on kuitenkin rakkain kaverini, elämänkumppani oikeastaan. Syksyllä sairastettiin korvatulehduksia oikein kunnolla ja pudottiin ensijäihin. Muuten on mennyt kivasti. Mummon kanssa Nelli viihtyy aina, hän se ainoana saa viimeisen sanan sanottua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti